Anna-Maija Kanerva (32) on Kangasalta kotoisin oleva suomalainen vapaaehtoinen, joka kulttuuriperinnön maisteriopintojensa jälkeen päätti lähteä vuodeksi Boliviaan. Kiinnostus kieliin ja vieraisiin kulttuureihin sekä mahdollisuus lähteä mukaan Maailmanvaihdon/ ICYE:n (International Cultural Youth Exchange) vapaaehtoisohjelmaan veivät hänet syksyllä 2024 La Paziin, missä hän tukee ITEI:n työtä kidutuksen ja valtiollisen väkivallan uhrien parissa.
Tervetuloa lukemaan haastattelu, jonka teimme Anna-Maijan kanssa:
Voisitko kertoa, miten päädyit valitsemaan vapaaehtoistyösi kohteeksi juuri Bolivian? Mikä sai sinut lopulta päättämään, että haluat tulla mukaan toimintaamme ja työskentelemään maassamme?
AM: Kun valmistuin yliopistosta Suomessa vuonna 2021, minulla oli hyvin selkeänä mielessä, että haluan tehdä jonkinlaisen kulttuurivaihdon ulkomailla tulevaisuudessa. Valitettavasti viimeisten opiskeluvuosieni aikana vaihtoon lähteminen oli hyvin vaikeaa koronan takia, joten minun piti etsiä jokin toinen vaihtoehto, kun tilanne koronan suhteen rauhoittui. Kun etsin erilaisia vaihtoehtoja, mieleeni tuli Maailmanvaihto/ ICYE-niminen järjestö, joka tarjoaa kulttuurivaihtoja ulkomailla vapaaehtoistyön parissa nuorille aikuisille, ja päätin laittaa heille hakemuksen.
Tärkeimmiksi syiksi maata valitessa vapaaehtoistyövuodelle nousivat mahdollisuus parantaa espanjan kielen taitojani ja työskennellä ihmisoikeustyön parissa. Aluksi harkitsin Perun ja Argentiinan kaltaisia maita, koska ne ovat Suomessakin tunnettuja ja suosittuja maita, kun taas Boliviasta tiesin ennalta hyvin vähän. Pari entistä Maailmanvaihdon vapaaehtoista kuitenkin suositteli minulle Boliviaa, koska täällä on enemmän projekteja ihmisoikeuksien parissa, jotka soveltuvat hyvin myös vähän vanhemmille vapaaehtoisille, jotka ovat jo opiskelleet korkeakoulussa. Luettuani lisää maasta, sen kulttuurillisesta ja kielellisestä monimuotoisuudesta ja sen vaihtelevasta luonnosta päätin valita juuri Bolivian vapaaehtoisvuoteni kohdemaaksi.
Miten kuvailisit ITEI:n tekemää työtä, jos sinun pitäisi kuvailla sitä sellaisille henkilöille, jotka eivät sitä tunne?
AM: Aina, kun joku kysyy minulta, mikä ITEI on ja minkä parissa ITEI:ssä työskennellään, selitän, että se on ihmisoikeusjärjestö, joka auttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat kärsineet valtion harjoittamasta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta Boliviassa. ITEI:llä on monia erilaisia tapoja auttaa, ja järjestö tarjoaakin esimerkiksi psykologista tukea, oikeusapua ja lääketieteellistä hoitoa tarpeen mukaan. Tämän lisäksi ITEI:n tiimi käy vankiloissa auttamassa vankeja konkreettisesti eri tavoin; he järjestävät työpajoja eri aiheista ja tekevät tutkimuksia vankiloiden olosuhteista jakaakseen tätä tietoa laajemmin yhteiskunnassa ja muiden ihmisoikeustyötä tekevien järjestöjen parissa saadakseen aikaan muutoksia lainsäädännössä.
Voisitko kertoa joistakin ITEI:n kautta saamistasi kokemuksista, jotka ovat olleet sinulle erityisen merkityksellisiä?
AM: Olen todella iloinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus työskennellä niin toimistossa kuin ITEI:n vankiloissa järkkäämissä työpajoissakin. Minulle ehdottomasti vaikuttavin kokemus on ollut vankiloissa järjestettävät työpajat, joissa olen päässyt auttamaan.
En ollut koskaan aiemmin käynyt vankiloissa edes Suomessa, joten en tiennyt yhtään, mitä odottaa. Kuvani vankiloista tuli pääasiassa televisiosarjoista, joissa vangit kulkevat oransseissa haalareissa harmaiden muurien sisällä, vaikka tiesinkin, ettei se ollut kovin realistinen kuva. Minua hämmensi, kuinka tavalliselta ja rutiininomaiselta elämä vankilassa lopulta vaikutti pyykki- ja kokkausvuoroineen sekä vaihtelevine työpajoineen ja kursseineen, joita pääasiassa ulkopuoliset järjestöt järjestävät. Vaikka arki tuntuikin yllättävän normaalilta, muurien sisällä elämä on kuitenkin yksitoikkoista ja sama päivä toistuu kerta toisensa jälkeen.
Elämällä vankilassa on myös synkempi puolensa – erityisesti silloin, kun kuulen, kuinka monet poliisit kohtelevat vankeja huonosti ja käyttävät jopa väkivaltaa tarpeettomasti. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, minuun teki suurimman vaikutuksen se lämpö, jolla vangit ottivat minut aina vastaan. He jopa pyysivät minua aina osallistumaan kanssaan tanssitunneille, joita kollegani Soraya Gautier Guillet piti heille.
Uskotko, että sinun maasi ja Bolivian välillä on ihmisoikeuksien suojelun suhteen samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia (erityisesti ITEI:n tekemän työn teemojen puitteissa), jotka on sinun mielestäsi tärkää mainita?
AM: Voin tunnistaa joitain tärkeitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen ja Bolivian välillä ihmisoikeuksien suojelun suhteen. Merkittävä ero on esimerkiksi se, että Suomessa valtiolliset instituutiot ovat yleensä vakaita ja luotettavia, ja viranomaisten toiminnassa on vahva ihmisoikeuksia kunnioittava toimintakulttuuri. Tämän vuoksi kidutus tai viranomaisten harjoittama väkivalta ovat harvinaisia ilmiöitä, ja tapaukset tutkitaan ja niistä uutisoidaan laajasti eri tiedotusvälineissä. Lisäksi Suomi on tunnettu yhtenä maailman vähiten korruptoituneista maista, mikä myös osaltaan tuo luottamusta valtiollisia instituutioita kohtaan. Sen sijaan Boliviassa taas olen huomannut, että usein bolivialaiset eivät luota maan oikeusjärjestelmään tai viranomaisiin, minkä lisäksi viranomaisten harjoittama väkivalta, kuten poliisin tai vankilahenkilökunnan taholta tapahtuva hyväksikäyttö, on yleisempää ja jää usein rankaisematta.
Toinen ero on se, että Suomessa on laajempi verkosto julkisia palveluita, kuten maksutonta psykososiaalista tukea, oikeusapua ja turvakoteja, joiden tarkoituksena on auttaa ja tukea väkivallan uhreja. Boliviassa taas nämä tuet tulevat usein kansalaisjärjestöiltä, kuten ITEI:ltä.
Voin kuitenkin nähdä myös tiettyjä yhtäläisyyksiä maiden välillä. Molemmissa maissa on erityisen haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten pakolaiset ja etniset vähemmistöt, joiden oikeudet eivät aina toteudu. Myös Suomessa on yhä tehtävä työtä sen eteen, että tasa-arvo toteutuisi kaikille.
Nyt kun vapaaehtoistyösi on lähestymässä loppuaan, mitkä ovat tärkeimmät opit, haasteet, toiveet ja/tai kysymykset, jotka kulkevat mukanasi tästä eteenpäin?
AM: Olen oppinut todella paljon bolivialaisesta yhteiskunnasta ja sen rinnakkaisista todellisuuksista, joita ihmiset elävät näinä kriisiaikoina. Aivan erityisesti olen oppinut vankien päivittäisestä elämästä ja niistä pienistä arkisista hetkistä, jotka tuovat heille iloa. Lisäksi espanjan kielen taitoni on parantunut todella paljon vapaaehtoisvuoteni aikana.
Vapaaehtoisvuoden jälkeen palaan Suomeen syvemmän ymmärryksen kanssa elämästä ja vaikeuksista maassa, joka kamppailee parhaillaan kriisin keskellä. Monet näistä asioista eivät ole huomattavissa tai ovat täysin olemattomia kotimaassani, eikä niitä voi ymmärtää täysin pelkästään kirjoista lukemalla.
Toivon, että pääsen tulevaisuudessa työskentelemään jollain tavalla ihmisoikeuksien parissa monikielellisessä ja –kulttuurisessa ympäristössä, ja uskon, että vaihtokokemukseni on antanut minulle täysin uudenlaisen tavan nähdä maailmaa. Boliviasta on tullut myös hyvin rakas maa minulle, ja toivonkin voivani palata tänne tulevaisuudessa.
Tämä kokemus on muuttanut minua paljon ja avannut silmäni asioille, joita en ennen ymmärtänyt. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja toivon voivani oppia ja auttaa myös tulevaisuudessa.
Anna-Maija Kanerva
ITEI:lle työskentelevä Maailmanvaihdon/ICYE:n suomalainen vapaaehtoinenKesäkuu 2025